Toukokuu -11

Kuukausi lähti kehnosti liikkeelle kun pääsiäisen ja vapun väli meni kuumeessa ja sen jälkeinen viikko kuumeesta toipuessa.

Mutta pikkuhiljaa kansi alkaa olla rimojen peitossa.

 Edessä.

 Bboard.

Takana.

Väliin hieman tuotemainontaa ;-) Fetapurkin kansi oli riittävän tiivis jotta praimeri pysyi käyttökelpoisena seuraavaan päivään. Kun päivittäin säästyi purkinpohjallinen tavaraa, niin säästö oli loppujen lopuksi ihan mittava.

Huhtikuu-11

Aamun avaus, kansi hiottiiin 320:lla ennenkuin aletaan kiinnittämään rimoja.

 Vene suojattiin ja kansi ja rimat primeroitiin. Massoitettava alue rajattiin maalarinteipillä, tässä sinisellä, mutta siirrymme valkoiseen jo kustannussyistä. Tätä nyt sattui olemaan.

 Massan levittyvyys ja lastojen hammastus kokeiltiin hukkapaloilla aiempaan koevaneriin.

 

Tasaisesti levisi!

Joten ensimmäinen satsi kiinni ja purseitten siivouksen jälkeen saattoi todeta, että olivat juuri siinä mihin oli suunniteltu.

Kiinnitysten väliin etsittiin paras mahdollinen paino (huokea/helppo) ja päädyimme hiekalla täytettyihin ämpäreihin. Painoa vajaa 10kg/astia ja muovipohja ei tartu mahdolliseen massapurseeseen kiinni :-)

Koska yli tuhannen kansitulpan poraamiseen menee aikaa, aloitettiin se jo. Rimoista jääneet hukkäpätkät hyödynnetään ja porataan tulpiksi.

 

 Tässä nyt hieman toista sataa.

Kuivumisen jälkeen poistetaan ulos pursunut pohjamassa.

Lievästi koomista mutta toimii.

 Vaikka perusasennus tehtiin tiukkaan, pääsee kansimassa aina jostain pursuamaan esiin.

 Massa kaivetaan saumasta kuivumisen jälkeen.

...ja sauman pohja kaavitaan puhtaaksi.

Sama videona:

(näkyykö, kuuluuko? Pienten alkuvaikeuksian jälkeen saan ilmeisesti tämän videon näkymään täällä.)

Kiva päätös viikolle, styyran etu- ja takakannet paikoillaan.

Maaliskuu -11

Varvaslistat ovat irti, niistä ei sattunut kuvaa, yritän muistaa. Kansivanerit epoksoidaan ja uusi epoksi on totuttua ohuempaa, joten vielä piti vetkuttaa yksi vuorokausi ja kokeilla uutta epoksia - valuuko se, kuinka pitkä on työikkuna, paljonko sitä kuluu, jne.

 Partaasta etsittiin julmin kallistus ja siirrettiin vatupassilla koevanerille. Vanerilappu kunnolla kiinni ja siihen samanlaisia piirustuksia kuin on kannessa. Rimojen ruuvinreijät simuloitiin aidolla ja alkuperäisellä 3,5 x 16 ruuvilla ja reiät höylättiin sitten mataliksi, aivan kuin kannellakin. Nousevatko ruuvinreiät ylös? pysyvätkö piirrokset kannessa?
Kävi ilmi että lyijykynäpiirrokset olivat oikea ratkaisu, mustekynä katosi epoksin mukana jättäen jälkeensä vain piirron siihen missä kuulakärkikynän kuula oli rusentanut kantta.

 Kuivunut muste pysyi sitten hieman paremmin, mutta tuhraantui kuitenkin hieman.

Runko suojattiin epoksivalumilta ja tulevalta kansimassasirkukselta

Viimeiset kannen kiinnikkeet paikalleen, sisäpuolella. paikat olivat ahtaita, ruffisseinä kaartui ikävästi ja oli pakko ruuvata vinoon - ei tullut kuitenkaan kaaresta läpi  ;-)

 

Perjantai-illan ratoksi vielä päätypalojen puhdistus ja lakkausta.

Syksy -10, kevät -11

Veneessä oli siis kaaret ja partaat kunnossa, seuraavaksi oli kansivanereiden vuoro. Kuudesta 3,5m x 1,5m mäntyvanereista sai kahdeksan kasivaneria, jotka maalattiin alapinnoiltaan vaalean kermanvärisiksi, lähelle alkuperäistä sisustusmateriaalia. Kuitenkin ennen vanerien kiinnitystä piti kiinnittää ohjauskaapeli tukevasti.

 Nurkista löytyi teak- 2"x4":nen, joka pultattiin ja liimattiin "peräpenkkiin" tukevasti.

Näkymä peräsimen suunnasta.

Samaan aiheeseen voisi lisätä kuvan peräsimen akselin "kuulalaakerista", joka sorvattiin polyeteenilevystä ja upotettiin kansivaneriin (ei vielä tässä kuvassa)

Kun kansivanerit olivat paikallaan ja partaat tasattu runkoa kiertävän tason mukaisesti(johon lopuksi teak-törmäyslista nojaa) aloitettiin rimojen kiinnitys.
Rimat lajiteltiin pareiksi, niin että varmasti molemmille puolille runkoa olisi aina symmetrisen pituiset rimat. Kiinnitysten väliksi valitsin 35cm ja partaisiin piirrettiin viivat ruuvirivejä varten. Jos kohdalle sattui kannen kiinnitysruuvi, niin viivaa siirrettiin muutama milli puoleen tai toiseen, näitähän riitti kansivanerit ovat kiinni yli 600:lla A4 ruuvilla. Aika hyvin sattui, molemmilla puolilla rivit ovat symmetrisesti. Rimoitus aloitettiin ruffin keskikohdalta.

 Rimoitusta lähdettiin viemään tääksepäin portautetusti,

 ja eteenpäin vastaavasti.

 Rimoitus jatkui keulakannelle,

 ja perään.

 Välillä kokeiltiin, josko keulaluukun kehys vielä istuisi? Vähän liiankin hyvin, täytyy pikkuisen vuolaista, etteivät turpoile.

Ennen varvaslistoja palkinkannattimien väliaikaiset kiinnityspultit vaihdettiin tasakantaisiin rosteripultteihin,

ja rimat irrotettiiin ja merkattiin tarkasti.

 Varvaslistoja varten löytyi naapurilta sapeli-mahonkia, aika lähelle veneen aiempaa khaya-ruffia.

Koska keula ja perä kaartuvat hyvin voimakkaasti, oli järkevintä tehdä sinne varvaslistat laminoimalla. Parras kaartuu sisäänpäin ja ylös ja partaan ulkopuolinen kallistus antoi kolmannen akselin. Ainoa järkevä keino saada tällainen rakenne aikaiseksi oli laminoida listat (30x50mm) suoraan paikan päällä.

Kanteen muovi ja partaaseen kiinnitettiin ruuveilla lauta, jota vasten listan saattoi laminoida. Mahongit höylään, sahaan, höylään ja lopputuloksena kuusitoista 8mm listaa, joista aina neljä niputettiin paikalleen.

 Yli kolmekymmentä puristinta jokaisessa liimauksessa.

Alusmuovi oli niitattu lautaan kiinni, ettei epoksi vahingossakaan pääsisi valumaan pitkin kylkeä.

Kevät ja kesä -10

Jostain syystä tältä ajalta en löydä kuvia. Kamera oli huono ja kännykkä kuvasi niin surkeita kuvi, etten edes viitsinyt yrittää.
Laho kansi kuitenkin purettiin tänä aikana ja partaat avattiin lasikuitua myöten. Vain laminaatin sisälle piilotettu parrasjäykistäjä sai jäädä ja sen paalle alettiin rakentamaan uutta. Kolme 15x150 lautaa liimattiin ja ruuvattiin paallekkäin tukevaksi palkiksi, perustaksi kansirakenteille. Balkvägare, palkinkannatin.

Kansikaaret laminoitiin männystä hieman edellisiä vahvemmiksi. Ja sivu kaaret tehtiin hyvälaatuisesta männystä massiivipuisiksi. Kaarien asettaminen samaan tasoon vanhan kannen mukaan onnistui hyvin ja kansi kaartui koko matkalta kauniisti.

Tässä on jo kaikki partaan kansipalkitkin paikallaan ja parras höylätty oikeaan korkeuteen.

 Kuningaslautaan kiinnitettiin keulassa ja perässä pollareita varten erityiset vahvikkeet niin, että voimat siirtyvät runkoon, eikä kansirakenteisiin, kuten aiemmin oli ollut. Tiukkakin tuki, kun kokeilimme pollaria paikoilleen, emme meinanneet saada sitä enää pois...

 Perässä kuningaslaudan sovittaminen ruffin alle ja peräsinakselin läpi samanaikaisesti antoi pientä haastetta.

Keulaluukun karmi.

Keulaan rakennettiin ilmava ritilä seinäksi

Tässä kovasti pölyisenä ja yläosa taas purettuna kannen asennusten takia.

Kevät ja kesä -09

Purkuhommien aikana ja jälkeen rakentelin verstasta ja korjasin toista projekstia. Sovittiin että Henriinan remontti alkaisi tämän toisen veneen jälkeen syksyllä. Kuitenkin syksyllä sain bakteeripohjaisen keuhkokuumeen ja vasta maaliskuussa -10 pääsimme jatkamaan projektia.

Siirto verstaalle ja purkutyöt

Aloin etsiä kuvia remontin alkutaipaleelta ja ajattelin koota ne samaan paikkaan, miksei sitten suoraan tänne, josta ne on helposti esillä.
Jahas, pitää aloittaa siitä että avaan kuville oman suljetun tilin, hetkinen!

......

Ja takaisin! Kokeillaan!

 Halli on vielä tyhjä kun vene tulee trailerilla sisään. Eletään syksyä -08.

 Ensimmäiseksi rakennetaan tukeva pukki ja traileri tunkataan ylös, ettei renkaat menisi remontin aikana.

 Kansi on paikoitellen ihan hyväkuntoinen, mutta tulpat olivat jo irti, eli veden tie rakenteisiin oli auki. Suuri osa saumoista oli myös alkanut rakoilemaan. Tiikin alla partaasta lähtien kansivaneri oli 10-15cm ihan sohjoa.

Keulakansi näyttää päällepäin hienolta...

 mutta sisältä löytyy mm. täysin mätä kuningaslauta. Keulapollari on ollut pelkkien kannen saumamassojen varassa! Syykin näkyy kuvassa, keula on suljettu levyllä ja ilma ei ole päässyt vaihtumaan.

 Kuten sanottu, paikoitellen kansi oli kondiksessa, rimat ajettiin poikki ja lyötiin taltalla irti, "neliö" kerrallaan.

 Hidasta ja vaivalloista puuhaa.

 Edetessä löytyy palkinkannatin joka on paikoin aivan pehkua.

 Koko matkalta.

Ohjauskaapelin kiinnitys on välillisesti kiinni lahossa puussa.

Myös perän tukirakenteet ovat lahoja.